8.7.2009
Perustan harkot
Vuorokausi on mielenkiintoinen yksikkö - joskus se vitkuttelee tai sentään hölkyttelee hiljalleen ja sitten taas joskus venyy ja paukkuu vaikka mihin - katsokaa kuvia! Päivässä loput kellarin seinistä ovat pystyssä - mitä nyt betoni vielä puuttuu tuolta harkkojen sisältä, mutta se on sitten piece of cake, sen tuo ensi viikolla betoniauto automaattisine letkuineen.
Tosin sitä ennen rakennetaan tellingit... johonkin... niin, että sitä betoniletkua pystyy pitämään paikoillaan tuolla ylhäällä työskentelyasennon ollessa alaspäin. Niin se on kuulemma ”kevyempää” - olen siis näin tämän asian ymmärtänyt. Ja nyt tulevat käyttöön ne oman tontin laudat, joita on taaplattu olan takaa urakalla :)
Minulle rakentamisen ensikertalaiselle onkin koko ajan vakuutettu, että perustusten teko on tässä projektissa se kaikkein hitain tai oikeastaan mitään sanomattomin aika. Sen jälkeen putkahtaa ilmoille näkyvää... totta tosiaan. Oli jännä tunne mennä ovesta sisään kellariiin ja vaeltaa siellä seinien sisällä. Jotenkin todellista.
Ja hommat jatkuu: betonisouvin jälkeen seinien päälle tulee metallinen liitolevy (tulikohan sana oikein?). Levyä varten Jussi sahasi nuo väliaikaiset rungot/tuet, jotka siirsimme valmiiksi odottamaan kellariin. Ne pitävät aikanaan levyn suorana, kun sen päälle valetaan betonia. Ja kaiken komeuden koristeeksi kasataan sitten ne hirsiseinät ja muutenkin koko talo.
Kesäilta
Muutenhan illat kuluvat mökillä kuten ennenkin - likat taiteilevat, käydään katsomassa naapurin uutta ja VALMISTA tietä, tiskikone käy kuten Siirin ja Veikon aikoina konsanaan ja Jussi ottaa rauhallisesti rannan tuntumassa keinun kupeessa.
Luonnon ihmeitä
Tyttöjen Valluksi tai Valtsuksi ristimä myyrä (?) osoittautuu olevan varsinainen mestariuimari - siinä se meidän kaikkien silmien alla teki komean voltin veteen, nuuhki hiukan pinnan tuntumassa ja suuntasi suoraan lumme-esiintymällemme. Hetken se kiersi ja kaarsi, etsi ja testasi, kunnes valitsi kauneimman kukan, puri varren poikki ja lähti kuljettamaan sitä rantaan... ja hävisi meidän uteliaiden silmistä. Olisiko kukka kenties koriste kotiin?
Ja järveenhän on päästävä...
Myyrän uintikeikasta innostuneina tytötkin (plus Arja) lähtivät veteen - vai olisikos ollut jo ennen myyrää... Ja kuten huomaatte, innokkaiden uimareiden joukosta puuttuu yksi - mutta vain tämän yhden ainoan kerran ja vain siksi, että hän on kameran takana.
Ja tähän loppuun Heidin kauniit terveiset meidän mansikkapaikastamme ;)
__________________________________________
Kylläpäs näyttää hyvältä ja kivalta! Tiedoksi muuten, että mun keittiössä odottelee muutama lautanen pääsyä mökille. Tulivat käymään pesulla, kun sauna ja veden lämmittäminen jäivät vain haaveeksi viimeksi :) Töitä on jäjellä enää viikko eli sen jälkeen toivon lämmintä ilmaa ja mökkeilyä :)
VastaaPoistaKerroin tästä myyrästä kaverilleni eilen ja aihe herätti paljon keskustelua... Vaikka suurensin kuvaa en ihan hahmota minkä kokoisesta eläimestä on kysymys...Myyräthän ovat yllättävän pieniä ja niitäkin on monenlaisia (osa ei kuulemma edes ui). Asiaan vaikuttaa myös se oliko eläimellä häntää vai ei. Lisäksi lastenohjelmat ovat erittäin harhaanjohtaviä, sillä tunnetuin myyrämme kaveeraa jäniksen kanssa, vaikka todellisuudessa heillä on koko eroa todella paljon. Pitänee saapua mökille tarkistamaan tämä mysteeri ellei joku ole jo ratkaissut mistä eläimestä todellisuudessa oli kyse.
VastaaPoista