... parempi myöhään kuin ei milloinkaan ...

Valkaman tapahtumia keväällä

Meidän kaikkien hyvin muistama tiheä/tuuhea kuusimetsä Åken/Salosten puolella sai vinhasti kyytiä huhtikuussa. Jussin saha kävi kuumana, ja Leksa ja minä myös. Ne isot kuuset kasvoivat todelliseen kokoonsa lähietäisyyllä syleilyssä, kun raahasimme oksia nuotioon kaikkien jo kaadettujen runkojen yli - ja välillä alikin... 

Onneksi oli varhainen kevät eikä muilla mökeillä ollut asukkaita, sillä meidän tulet roihusivat savuttaen niin, ettei henki meinannut kulkea ja järvelle laskeutui upea verho. 

Nyt puuta piisaa!

Kun nuo kaikki rungot oli siivottu pois metsästä, Jussi teki hauskan sabloonan ja Leksa pääsi sillä leikkimään. Rungot lähtivät Johanssonin sahalle ja palautuvat aikanaan lautana takaisin mökkityömaalle. 

Pienempien runkojen kohtalo on kirves - ja puuvaja.

... ja puuvajahan näytti vielä tässä vaiheessa tältä: